Pitkällisen harkinnan ja odottelun jälkeen tulimme siihen tulokseen, että aikamme ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Niinpä annoimme loput työhuoneen remontista ammattilaisen käsiin, ja tulosta on alkanut syntyä.
Vajaan vuoden huone toimi vain romuvarastona. Alkusyksyllä tartuimme härkää sarvista ja lähtötilanne oli suurin piirtein tämä:
Ikkunanpuitteet olivat tummanruskeat, yhdellä seinällä oli tummansininen tapetti ja TV-valohässäkkä (niin...), muissa seinissä likaisen harmaa tapetti, katossa muovinen lautajäljitelmäpaneeli ja lattiassa lautajäljitelmämuovimatto. Tuossa yllä olevassa kuvassa muovimatto on jo purettu osittain pois ja lastulevyn alta alkaa paljastua vanha lautalattia.
Kun olimme repineet tapetit irti, löysimme päällimmäisen levykerroksen alta muistoja useilta vuosikymmeniltä. Ei mennyt siis tämäkään projekti niin kuin Strömsössä, vaan jouduimme taas purkutöihin. Lainaus mieheni Facebook-statuksesta: "
Romukuorman mukana kaatopaikalle lähti myös aimo annos haisevaa lastulevyä ja muuta roinaa.
Kun purkutyöt oli tehty, mies teki huoneeseen uuden katon, levytti seinät uudelleen ja veti huoneeseen uudet sähköt.
Tässä vaiheessa joku talon tonttu on käynyt jo maalaamassa ikkunanpuitteet.
Huone on toiminut aiemmin keittiönä ja sieltä on päässyt kulkemaan suoraan olohuoneen puolelle. Vanhan tiskialtaan kohdalta löytyi pieni kosteusvaurio, joka oli tyylikkäästi peitetty yhä uusilla ja uusilla levykerroksilla. Alla olevassa kuvassa näkyy vanhan oven paikka.
Vasemmalla ylhäällä näkyvä tuuletusaukko oli tukittu vuoden 1952 sanomalehdillä. Ihanaista historian havinaa:
Nyt palkattu työmies (oma mieheni apurinaan) on huhkinut huoneen pintojen kimpussa vajaan viikon. Pidän teitä vielä hetken jännityksessä, ennen kuin paljastan lopputuloksen :-)
Otin itse talteen kaikki kesäpaikkamme katosta löytyneet vuoden 1903 lehdet; osa niistä on kehystetty, osa säilössä vanhassa kirstussa, ja lisäksi minulla on laatikollinen hajonneita vanhoja lehtiä odottamassa, kunnes keksin, mitä niillä teen...
VastaaPoista