Tapanin tuhoja

Tapaninpäivän myrsky riehui myös Auringon talon pihapiirissä. Naapurin metsäiseltä pihalta kaatui yksi suuri kuusi ja lahon koivun latva. Kaatuessaan puut veivät mukanaan meille tulevan puhelinjohdon. Tällä kertaa tuulen suunta oli onneksi suotuisa ja meidän ja naapureidemme talot välttyivät suuremmilta tuhoilta.

Pojan kanssa ihmettelimme myrskyn tuhoja myös Kauniaisten suunnalla.

Hyvää joulua!

Blogi hiljenee joulupyhiksi, kun tontut suuntaavat Itä-Suomeen. Auringon talo asukkaineen haluaa toivottaa kaikille lukijoille rauhallista ja tunnelmallista joulua!

Annansilmä

Istahdin eilen pitkästä aikaa ompelukoneen ääreen ja tein meille joululiinan Marimekon uudesta Annansilmä-kankaasta. Nimestä tulee mieleen annansilmät isovanhempieni vanhan talon lasikuistilla ja tietysti rakas mummoni Anna, joka täyttää joulupäivänä kunnioitettavat 90 vuotta.

Lumen valo

Vaikka en olekaan mikään suuri lumen ystävä, yöllä satanut lumi loi kaunista joulutunnelmaa aamun siniseen hetkeen:

Seinätaidetta

Eilinen ilta oli täynnä kaikenlaista hulinaa. Kaiken kruunasi tämä taideteos juuri maalatulle työhuoneen seinälle. Vaikutusta tehosti myös lattialle muussatut nakit, joiden päälle äkämyksissäni astuin...

Joulu hiipii Auringon taloon

Vaikka vietämmekin tämän joulun mummolassa, koti on pukeutunut pikku hiljaa jouluasuun.

Valon kaipuu

Ulkona on niin pimeää ja synkkää, että haaveilen uudesta lattiavalaisimesta tiensä päähän tulleen Ikean lampun tilalle. Täydellinen valaisin löytyi (taas kerran) Finnish Design Shopin valikoimasta ja se on Greta Magnussonin Gubille vuonna 1947 suunnittelema Grasshopper.

 Hinta vaan on aika, noh...suolainen...Eli jos joku rikas ameriikan täti siellä vielä kuumeisesti miettii, mitä Suomeen voisi lähettää joululahjaksi, niin tässä pieni vinkki ;-)

Seinien kätköistä

Kehystelin tuossa yhtenä iltana eteisen ja työhuoneen seinien sisältä löytyneitä aarteita:

Yllä olevassa kuvassa on lehtileikkeitä työhuoneen seinän välistä löytyneestä, 17. toukokuuta 1952 ilmestyneestä Nya Pressenistä. Vasemmanpuoleisen postiautohinnaston taustalla on työhuoneen seinän alin, luultavasti alkuperäinen tapetti. Oikeanpuoleisen lehtileikkeen alla on eteisen seinän alin tapettikerros.
Seuraavassa vielä muutama tarkempi otos:

Tässä ilmoituksessa on mielenkiintoisia tietoja Linnanmäen Peacock-sirkuksen historiasta. Linnanmäen huvipuistohan avattiin vuonna 1950 ja yksi avajaisten vetonauloista oli Cirkus-teltta. Seuraavana vuonna sitä alettiin kutsua Peacockiksi. Vuonna 1956 siirryttiin teltasta upouuteen rakennukseen, joka nimettiin Peacock-teatteriksi. Vuonna 1952 on vietetty jonkin sortin avajaisia ja kansainvälinen esiintyjäkaarti on ollut nimekäs. Saksalainen kapellimestari Mario Weber viihdytti kansaa Peacockissa 14 vuoden ajan.

Ei tullut Nousukautta eikä Londonia...

...vaan kauan ihailemani Domus-tuolit. Viime viikonlopun tuolienkatselukierroksen perusteella päädyimme valitsemaan ruokapöydän tuoleiksi Ilmari Tapiovaaran Domukset. Olen jo pitkään (itse asiassa lapsuudesta saakka) ihaillut näitä tuoleja. Nyt sitten päätimme räjäyttää pankin ja ostaa tuolit, jotka kestävät loppuelämän (ainakin toivottavasti). Ja muistuttavathan nämä tuolit opiskeluaikaisesta kortteeristani Dommalla.

Nisset, Nasset ja hauvat

Auringon talossa leivottiin itsenäisyyspäivän alla pipareita. Pikkumies oli innolla mukana, joten joukosta löytyy Nissejen ja Nassejen lisäksi myös - yllätys, yllätys - autoja.

Itsenäisyyspäivää edeltävänä viikonloppuna taloon tuli hetkeksi kaivattua elämää, kun meillä vieraili kaksi ihanan reipasta hauvaa, Toska ja Karim (kuvassa menossa mukana myös Noora-vainaan Husky Liten).

Nousukausi vai London?

Tämänvuotiset veronpalautusrahat olen päättänyt tuhlata uusiin ruokapöydän tuoleihin. Pitkään olin BoConceptin London-tuolien kannalla:

Nyt vahvaksi ehdokkaaksi on noussut myös Artekin ja Vepsäläisen yhdessä markkinoille tuoma Nousukausituoli (mutta kuvasta poiketen valkoisena).

Valitseminen on vaikeaa. Pitää viikonloppuna mennä koeistumaan tuoleja. Toki myös Artekin 2nd Cycle -myymälän valikoima kiinnostaisi...

Aavistus joulusta

Vaikka ulkona myrskyää ja vesi vihmoo ikkunoihin, ensimmäinen adventti aloitti perinteisesti meidän perheemme jouluvalmistelut.

Keksin jo jokunen aika sitten, että koristelen joulupaketit tänä vuonna villatupsuilla. Uusimman Deko-lehden mukaan "paketit kääritään tänä jouluna ruskeaan voimapaperiin tai valkoiseen silkkipaperiin ja koristellaan langoilla ja tupsuilla", joten olen siis kerrankin aallonharjalla! Perjantai-iltana pyöräytin tupsukoneen käyntiin ja tässä tulos:

Muutaman ajoissa hankitun lahjan ehdin jo paketoidakin:

Ensimmäisen adventin kunniaksi ripustimme tähdet melkein kaikkiin ikkunoihin:

Myös pihan syreenipensas kietoutui hillittyihin jouluvaloihin. Naapurimme mopo taisi sen sijaan hieman karata käsistä, mutta eipähän ole enää pimeää näillä kulmilla.

Maistiaisia työhuoneesta

Työhuoneen sisustus on vielä vähän kesken, mutta tässä vähän maistiaisia:

Osa kirjoistamme pääsi viikonlopun aikana vihdoinkin pois muuttolaatikoista ja löysi paikan vanhasta Askon kirjakaapista. Äitienpäivälahjaksi saamani "matkaradio" istuu kaapin päälle kuin nyrkki silmään. Yleensä otan ensimmäiset jouluvalot esille vasta ensimmäisenä adventtina, mutta tuota uutta Midja-kynttelikköä en enää malttanut pitää paketissa.

Tästä kuvasta saa jonkinmoisen aavistuksen takaseinän tapetista. Tapettitalon Helsinki-tapetti on aito 50-luvun graafinen malli, jossa on kuvattu Helsingin tärkeimpiä rakennuksia (rautatieasema, stadionin torni, lastenlinna jne.).

Tämä lamppukaunotar on löytö Huuto.netistä. Gunilla Jung on suunnitellut sen Stockmann-Orno-kokoelmaan vuoden 1939 kieppeillä.

Tähän vanhaan arkistokaappiin mahtuu paljon sekalaista roinaa.

Eteinen

Eteisemme on muistuttanut taistelutannerta jo lähes vuoden ajan. Siksi vieraita onkin tervehtinyt ovellamme ovimaton teksti "Keep calm and carry on".

Nyt eteinen alkaa pikku hiljaa muistuttaa asuttavaa tilaa, joten on aika kertoa eteisen tarina.

Tästä lähdimme liikkeelle (kännykkäkuva on valitettavasti huonolaatuinen). Seinät olivat paneelia, WC:n, työhuoneen ja kylppärin ovet tummaa puuta, lattia kierrätysparkettia ja kuistin ikkunan tummaksi petsatut. Seinällä oli moninainen sähkökaappiviritys, joka uudistettiin jo viime talvena.

Eteistä on remontoitu pitkään ja hartaasti. Aina välillä on jokin muu projekti tullut väliin, mutta pienin askelin on edetty. Parkettilattia ja seinäpaneelit purettiin heti kättelyssä. Myös vessan ovi muuttui jo ennen muuttoa valkoiseksi.

Viime talvena mies työsti lattiaa ja seiniä. Parkettilattian alla ollut punainen lautalattia oli niin huonokuntoinen, että se vaihdettiin uuteen. Seinien alta paljastui taas monen monta kerrosta: keltaista ruututapettia, maalia ja pohjimmaisena luultavasti alkuperäinen 50-luvun tapetti.

 Lattian tekoa kaaoksen keskellä.

Seinien purkamisen yhteydessä portaiden alta löytyi ovi ja tyhjä tila, josta mies muotoili pienen siivouskomeron.

Tämä 50-luvun tapetti mielessäni marssin Flemarin tapettitaivaaseen (Tapettitalo) ja valitsin sieltä eteisen seinille Yki Nummen Mimosa tapetin.

Kesän ajan eteisprojekti lepäsi pääosin laakereillaan ja toimi milloin minkäkinlaisena varastona.

Nyt, kun lattia on vihdoin viimein vahattu, eteinen alkaa jo muotoutua näköisekseen. Lasikuistin puoli on vielä osittain kesken, joten postaan siitä myöhemmin erikseen.

Lattian vahauksen jälkeen eteinen näytti tältä. Siivouskomeroon tulee vielä 

joskus ovi tilapäisen verhoviritelmän tilalle. Lisäksi kylppärin "ladonovi" (ei näy kuvassa) vaihdetaan lähiaikoina peilioveksi.

Suhteellisen suuren mutta epämääräisen muotoisen eteisen vaatesäilytysratkaisu oli pitkään hakusessa. Monien suunnitelmien ja yhden virheostoksen jälkeen päädyimme Design House Stockholmin Wave-naulakkoon. Ylärivi majoittaa aikuisten takit ja alarivi pojan vaatteet. 

Olen jo pitkään ihastellut Tikaun käsintehtyjä reilun kaupan mattoja. Eilen olin työasioissa Korkeavuorenkadulla, joten poikkesin samalla Tikaun myymälään Vuorimiehenkadulle. Mukaani tarttui tämä harmaasävyinen Stripe-matto, joka istuu mielestäni erinomaisesti paikalleen. Mukavaa tässä matossa on ulkonäön lisäksi se, että se on valmistettu käsityönä värjäämättömästä villasta. Jokainen Tikau-tuote on yksilöllinen ja kaikissa Tikau-tekstiileissä on tekijänsä nimikirjaimet, jotka kertovat tuotteen alkuperän. Tässä matossa on nimikirjan N. Mattoa katsoessani mielikuvitukseni matkaa Intian Kachchhiin, missä artesaani Naran Siju on mattomme kutonut.

Ihanaiset lattiamme

Meidän viettäessä isänpäivää Lappeenrannassa lattiatontut tekivät töitä alakerrassamme. Palasimme maanantai-iltana jännittyneinä kotiin ja tulos vastasi kaikkia toiveitamme.

 Olohuoneen ja eteisen uudet lautalattiat saivat suojakseen Osmo Colorin valkoisen öljyvahan.

Työhuoneen vanha lautalattia maalattiin harmaalla Betoluxilla.

Isänpäivä

Vietimme toista (tai oikeastaan jo kolmatta) isänpäiväämme tällä kertaa mummolassa. Meidän vetäessä lonkkaa mummon lihapatojen äärellä, lattiamiehet hioivat, vahasivat ja maalasivat alakerran lattioita.

Isänpäivä alkoi oikeastaan jo perjantaina päiväkodin isänpäiväaamiaisella. Varsinaisena isänpäivänä lahjoimme maailman parasta isää.

 Tämän kortin askartelimme yhdessä pojan kanssa.

Tämän kortin poika oli tehnyt päiväkodissa. Tekniikasta hän paljasti 

vain sen verran, että "maalattu".

 Äidin design-pläjäys isälle. 

Arne Jacobsenin fontilla varustettu Design Letters -kuppi.

Mummon poropihvien jälkeen kävimme vielä verestämässä nuoruusmuistoja Lappeenranta Big Bandin isänpäiväkonsertissa. Myös pojan oli tarkoitus lähteä mukaan, mutta päiväunet veivät tällä kertaa voiton.

Työhuone edistyy

Pitkällisen harkinnan ja odottelun jälkeen tulimme siihen tulokseen, että aikamme ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Niinpä annoimme loput työhuoneen remontista ammattilaisen käsiin, ja tulosta on alkanut syntyä.

Vajaan vuoden huone toimi vain romuvarastona. Alkusyksyllä tartuimme härkää sarvista ja lähtötilanne oli suurin piirtein tämä:

Ikkunanpuitteet olivat tummanruskeat, yhdellä seinällä oli tummansininen tapetti ja TV-valohässäkkä (niin...), muissa seinissä likaisen harmaa tapetti, katossa muovinen lautajäljitelmäpaneeli ja lattiassa lautajäljitelmämuovimatto. Tuossa yllä olevassa kuvassa muovimatto on jo purettu osittain pois ja lastulevyn alta alkaa paljastua vanha lautalattia.

Kun olimme repineet tapetit irti, löysimme päällimmäisen levykerroksen alta muistoja useilta vuosikymmeniltä. Ei mennyt siis tämäkään projekti niin kuin Strömsössä, vaan jouduimme taas purkutöihin. Lainaus mieheni Facebook-statuksesta: "Alinna oli hienoa 50-luvun tapettia jonka päällä oli kirkkaan keltaiseksi maalattua pahvilevyä. Sen päälle joku neropatti oli laittanut kovalevyn joka oli tapetoitu muovitapetilla (!) jossa oli ihmisen pään kokosia oransseja kukkia. Sen päällä oli vielä yks pahvilevy ja jollain seinällä kipsilevy."

Tässä osa huoneesta puretusta romusta:

Romukuorman mukana kaatopaikalle lähti myös aimo annos haisevaa lastulevyä ja muuta roinaa.

 Kun purkutyöt oli tehty, mies teki huoneeseen uuden katon, levytti seinät uudelleen ja veti huoneeseen uudet sähköt.

Tässä vaiheessa joku talon tonttu on käynyt jo maalaamassa ikkunanpuitteet.

Huone on toiminut aiemmin keittiönä ja sieltä on päässyt kulkemaan suoraan olohuoneen puolelle. Vanhan tiskialtaan kohdalta löytyi pieni kosteusvaurio, joka oli tyylikkäästi peitetty yhä uusilla ja uusilla levykerroksilla. Alla olevassa kuvassa näkyy vanhan oven paikka.

Vasemmalla ylhäällä näkyvä tuuletusaukko oli tukittu vuoden 1952 sanomalehdillä. Ihanaista historian havinaa:

Nyt palkattu työmies (oma mieheni apurinaan) on huhkinut huoneen pintojen kimpussa vajaan viikon. Pidän teitä vielä hetken jännityksessä, ennen kuin paljastan lopputuloksen :-)