Bloglovin

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/3999845/?claim=ppqvf8x5jbz">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Kaappi, taulu ja matka menneisyyteen

Entiset asukkaat olivat jättäneet ulkovarastoon pienen sinisen seinäkaapin. Sinällään kaappi oli ihan kaunis, mutta ei oikein meidän tyylimme sopiva.

Eräänä kesäiltana istahdin ulkovaraston rappusille raaputtelemaan maalia kaapista. Sinisen maalikerroksen alta paljastui kermanvalkoinen väri ja ovesta punainen risti. Alunperin kaappi oli siis ollut lääkekaappi. Siinä rappusilla istuessani mietin, kukahan kaapin on joskus veistänyt ja mitä hän on sitä tehdessään pohdiskellut. Onkohan kaappi tehty tämän talon pihamaalla samanlaisena kauniina kesäiltana? Minkähänlaisia lääkkeitä siellä on säilytetty? Kanferitippoja ja lääkehiiltä, ehkä rintamamiehen morfiiniakin? Vanhan puun ja maalin kuumentaminen nosti pintaan myös erilaisia hajumuistoja: muiston vanhan puukirkon tuoksusta, muiston tehdasaluetta halkovasta pyörätiestä kotikaupungissa, muiston omasta papasta tekemässä puutöitä.

Nyt valkoisen värin ylleen saanut kaappi toimii kuistin seinällä kynttiläkaappina. Kaverikseen se sai Polkka Jamin Marjaonni-sarjan Mehukestit-julisteen.

Ennen ja jälkeen:

Jotain valmista

Käsitöiden tekeminen on vähän niin kuin remontointia. Niitä molempia on kiva suunnitella ja aloittaakin, mutta valmistuminen tuppaa venymään – ja joskus tavoite jää kokonaan saavuttamatta. Minulla on yleensä monta käsityötä meneillään ja teen niitä aina, kun aika ja jaksaminen antavat myöten. Tälläkin hetkellä meneillään on neulepaita pojalle (loppusuoralla!), kesälomalla aloitettu tyynynpäällinen ja ikuisuusprojekti nimeltä isoäidinneliöt (aloitettu jo vuosi sitten, mutta silloin valitut värit eivät enää miellytä silmää...). Suunnitteluasteella on maton virkkaaminen kuistille.

Jotain sentään joskus valmistuukin. Neuloin mökkimatkalla ihanasta Lankakauppa Kerästä tilatusta SMC Bravo Big Colorista tuubihuivin. Lanka oli ihanan paksua ja valmista tuli nopeasti (kerrankin). Mukailin vyötteen ohjetta siten, että neuloin aina oikeaa sileän neuleen sijasta. Onnistui helposti autossakin. Värinä minulla oli syksyinen vihertävänharmaa storm grey mix.

Rosvopaistia kesän päätteeksi

Isäni ja äitini kunnostivat äidin kotipaikan vanhan navetan jokunen vuosi sitten illanistujaispaikaksi ja varastoksikin. Lehmien ruokailupaikka toimii esiintymislavana ja sikojen karsina baaritiskinä.

Kunnostamisen jälkeen navetassa on juhlittu muutamia synttäreitä. Tänä vuonna juhlan syyksi riitti elokuun viimeinen viikonloppu. Äitini valmisti jo perinteeksi muodostunutta rosvopaistia, isäni, mieheni ja lankoni musisoivat, naisväki vastasi moniäänisestä laulusta ja lapset yleisestä hässäkästä. Kivaa ja tunnelmallista oli jälleen kerran.

Rosvopaisti paistumassa. Kuoppaa alettiin lämmittää jo edellisenä iltana.

Valmis paketti noin 4 tunnin kuluttua.

Nam :-)

Iltatunnelmaa. Lehmien vanha syöttöpaikka esiintymislavana.

Syyskesän valo

Vietimme viikonloppuna kesän päättäjäisiä maalla. Syyskesän valo ja pitkät varjot olivat niin kauniita, että räiskin yhden päivän aikana yli sata kuvaa (pokkarilla). Tässä muutamia niistä Christian Morgensternin sanojen saattelemana:

Dies ist des Herbstes leidvoll süße Klarheit, 
die dich befreit,  zugleich sie dich bedrängt;  
wenn das kristallene Gewand der Wahrheit 
sein kühler Geist um Wald und Berge  hängt.

    

Dies ist des Herbstes leidvoll süße Klarheit.

~Christian Morgenstern~

Päivän löydöt

Poikkesin ohikulkumatkalla Espoon kierrätyskeskuksessa. Siellä minua odotteli kaksi Aarikan peltipurkkia: ruskeavalkoinen 1,50 ja keltavalkoinen 7 euroa. Ne pääsivät kuistille aiemmin ostamani pallokuvioisen Chymoksen Julia-purkin kaveriksi.

Syksyn merkkejä

Kynttilälyhdyt ja uusi istutus ovenpielessä.

Koristekaalit.

Omenasato.

Uusi automatto / RK Design

Poikkesimme pojan kanssa lauantaina taitavien suunnittelijoiden Pop up -myyjäisissä Vallilassa. Olen jo pitkään suunnitellut RK Designin suunnitteleman ja Cmykistävän toteuttaman automaton hankkimista autohullulle pojallemme. Kun poika näki maton myyjäisissä, koko myyjäisväki sai kuulla, kuinka onnistunut design riemastuttaa. Paluuta ei siis ollut ja pojan huoneessa on nyt kerrassaan upea uusi automatto. RK Designiin voi tutustua myös blogissa Weekday Carnival.

Vallilasta suuntasimme Klaukkalan (!) kyläjuhlille, missä mies oli töissä (kaiken maailman kissanristiäisiin hän joutuukin). Sieltä lähti mukaan päivän sopiva Sampsukan paita (öhöm, älkää kiinnittäkö huomiota taustan uretaanipursotuksiin).

Anopin aarteet, osa IV

Alkaa jo hengästyttää tämä aarteiden määrä, mutta anopin tavaroista löytyivät myös miehen lapsuuden aikainen Vaaleanpunainen pantteri sekä taulu (Juha Laakso "Voikkatunti"), jonka mies on joskus voittanut Lappeenrannan taideyhdistyksen arpajaisista. Tässä molemmat sulassa sovussa samassa kuvassa.

Anopin aarteet, osa III

Kaunis, mutta pieneen olohuoneeseemme vähän liian jykevä lankkupöytä sai lähteä uuteen kotiin, kun anoppi joutui muuton vuoksi luopumaan isosta Artek-ruokapöydästään. Tämä pöytä on hankittu miehen lapsuudenkotiin, joten sillä alkaa olla jo vintagearvoa. Pöydän kylkiäisenä saatu pöytäliina on ehtaa 70-luvun tavaraa. Saimme myös mm. pellavaliinan, joka on kudottu miehen isoisoäidin itse kasvattamista pellavista.

Anopin aarteet, osa II

Anoppi löysi tämän Billnäs-tyylisen kirjoituspöydän muistaakseni Pakilan työkeskuksen kalustemyymälästä (siellä myydään Helsingin kaupungin käytöstä poistettuja kalusteita). Palveltuaan vuosia tutkijan työpöytänä se sai nyt uuden tehtävän lapsenlapsen piirustuspöytänä.

Myös Artekin 69-tuoli on Anopin aarre. Punottu istuinosa on hieman rikki, joten tätä pitää jossakin vaiheessa vähän tuunata.

Anopin aarteet, osa I

Anoppi tekee muuttoa pienempään asuntoon ja hän on antanut muutamia aarteistaan meille.

Tämä rottinkituoli kuului alunperin mieheni jo edesmenneelle tädille. Juuri tällaista tuolia olen havitellut kuistin lukunurkkaan ja tässä se nyt on. Vielä kun tälle löytyisi pariksi pieni pöytä ja kiva lattiavalaisin...

Lisää aarrepostauksia luvassa lähiaikoina...

Sadonkorjuuta

Auringon talon puutarhan sato on ollut tänä vuonna hyvä. Olen tehnyt jo mustaviinimarjamehua (tähtianiksella terästettynä) ja karviaismehua. Karviaisista ja punaherukoista on vielä puolet pensaassa ja omenoita on tulossa todella paljon. Luumusato sen sijaan jää pieneksi. Ja rastaat hoitelivat kirsikat.

HEL_FWRD/ Fashion Village

Eilinen vapaapäivä kului mukavasti Helsingin keskustassa. Senaatintorilla oli käynnissä HEL_FWRD/ Fashion Village -tapahtuma, jossa esiteltiin suomalaista muotia ja designia kuljetuskonteissa. Kiva idea.

Olen jo kauan haikaillut Coston hattujen perään. Poikakin mieltyi lasten malliin, joten ostin hänelle uuden syyshatun.

Itse ihastuin Noolanin ekologisiin vaatteisiin, mutta niitä varten pitää vielä vähän säästää...

 Myös Koya Oy:n Maja olisi aika mukava meidän perheen oma maja mökkirantaan...

Blogilöytöjä - By Pia's ja Korutuulia

Aina joskus (tai oikeastaan aika usein) blogien kautta voi tehdä hyviä löytöjä. Tänään päättyi kauan jatkunut hyvän (kesä)mekon metsästys, kun hain kauniin ja hyvin istuvan By Pia's -pellavamekon itseltään suunnittelija Pialta. Itse asiassa kuulin Pian pellavavaatteista jo aiemmin eräältä ystävältäni, mutta heräsin todenteolla vasta Mrs Jonesin By Pia's -postauksen myötä.

Mekko on valmistettu käsityönä kivipestystä pellavasta. Värejä on saatavilla kaikkiin makuihin. Minä tyydyin tällä kertaa turvalliseen mustaan, mutta ehkäpä ensi kesänä voisi olla jonkun muun värin vuoro. Pian valikoimaan kuuluu myös paljon muita kivoja pellavatuotteita.

Ylemmässä kuvassa näkyvät mustavalkoiset suosikkihelmeni ovat myös blogilöytö. Ne on valmistanut Lounatuulia-blogin Pauliina (Korutuulia).

Joutomaa

Koska pojalle on viime aikoina ollut erityisen tärkeää olla "iso poika" ja koska kulkeuduin postikorttiostosteni kautta Joutomaan blogiin ja nettikauppaan, päätin hankkia pojan huoneeseen Reetta Isotupa-Siltasen kollaasiprintin "Kaikista isoin". Tänään posti toi taiteilijan signeeraaman printin, joka on vallan ihana. Toivottavasti poikakin tykkää.

Marimekon syksy

Vietimme viikonlopun mökillä ja siellä oli aamukahvipöydässä aikaa selailla Marimekon syksyn lehteä ja haaveilla kaikista ihanuuksista. Lehti oli pullollaan herkullisia värejä, kuoseja ja malleja. Auringon taloon haluaisin ainakin pöytäliinan tuosta sinivalkomustasta Jurmo-kankaasta.

Henny

Henny muutti meille viime viikonloppuna Ikeasta. Henny on villaa ja näyttää siltä, kuin olisi asunut täällä aina. Henny tuo mieleen maalla mummolassa vietetyt yöt, jolloin mummo varasi jalkopäähän villaviltin siltä varalta, että uunin lämpö ei riittäisi koko yöksi.

Uutta tuijoteltavaa

Auringon talon minivessan oven mustavalkokuvien tuijottelu alkoi jo kyllästyttää. Nyt istunnoilla saa katsella vaihtelun vuoksi tällaisia kuvia (valokuvat: Claire Aho, piirroskortit: Reetta Isotupa-Siltanen):