Joulu kuvina

Meidän joulumme on ollut täynnä herkkuja, ystäviä, sukulaisia, lahjoja, lapsen riemua, lunta, nukkumista, rentoutumista, kynttilänvaloa, kuusentuoksua, hehkuviiniä, tunnelmaa - kaikkea sitä, mistä hyvät joulut on tehty. Kuvat kuitenkin kertovat varmasti enemmän kuin sanat.

Viime päivinä olen saanut kuulla, että monet sukulaiset ja tuttavat ovat löytäneet blogini. Iloitsen kovasti jokaisesta lukijasta ja haluankin kiittää kaikkia - tuttuja ja tuntemattomia - lukijoita kuluneesta vuodesta ja kaikesta kannustuksesta. Ensi vuonna jatketaan uudella puhdilla :-)

Joulu on jo ovella!

Blogirintamalla on ollut viime aikoina hiljaista. Töiden, sairastelun, koneen päivittämisen, remontin ja muun yleisen hässäkän vuoksi aikaa on jäänyt vain kaikkein oleellisimpaan. Nyt kun viimeinen ennen joulua palautettava työ on lähtenyt maailmalle, ehdin vähän kuvailla pieniä joulun merkkejä Auringon talossa: syksyllä askartelemaani käpykranssia, olkipukin uusia vaatteita, Sarjaton-lasipalloa, ensimmäistä hyasinttia, joulusta toiseen mukanamme seuranneita "tovereita", tähteä ikkunassa.

Hyvää joulunodotusta kaikille!

Talvi tuli

...sitten taas perinteiseen tapaan kertarysäyksellä. Pimeän syksyn jälkeen lumi, tuisku, sähkötön aamu kynttilänvalossa, auraamattomat tiet ja ennen kaikkea lapsen riemu tuntuvat hyviltä. Niin kuin Muumipeikkokin Taikatalvessa toteaa: "Äiti! Herää! Koko maailma on kadonnut!"

 

Katin-päivän kuusi

Joulunaika alkoi menneenä viikonloppuna monella tavalla. Perjantai-iltana tein joulukortteja ja yhden käpykranssin, lauantaina vietettiin tämän talouden firmojen pikkujouluja, sunnuntaina käytiin katsomassa Aleksin joulukadun avajaiskulkue. Katin-päivän kunniaksi maistelimme ensimmäisiä joulutorttuja ja kuistille saapui suloinen huonekuusi.

 

Tuiskutehdas

Haluaisin antaa pojalle jouluisen asian, joka otettaisiin esiin joka joulu, vuodesta toiseen. Itselläni se oli tanssiva joulupukki, jonka sain pienenä tyttönä joululahjaksi. Yhä vieläkin tuo lähes 40-vuotias pukki kiipeää jouluisin pöydälle lapsuudenkodissani.

PaaPii Designilla on kivoja TSI-paketteja. Tilasin sieltä nämä Tuiskut ja surautin tontut kasaan tänään. Ensimmäisenä adventtina ne pääsevät pojan ikkunan taakse kurkkimaan ja kuulostelemaan. Toivottavasti näistä tontuista tulisi jokajouluinen perinne.

Tuisku-tonttujen tarina kerrotaan mukavasti PaaPii Designin sivuilla:
  

"Useimmat meistä ovat nähneet tonttuja ainakin vilaukselta. Niiden näkeminen saattaa olla isolle ihmiselle vaikeaa, mutta aika pienelle ihmiselle tontun näkeminen ei ole ollenkaan harvinaista. Aika pienillä ihmisillä on sillä tavalla suuremmat silmät.
Pienille ihmisille Tuisku, Tuike ja Tiuku haluaisivat kertoa yhden jutun. Vaikka äiti ja isä sanovat että tontut vahtivat ikkunan takana ja kertovat pukille kepposista, niin se on huijausta! Tonttujen työ ei ole kirjoitella nimilistoja, vaan levittää joulumieltä! Tämä tonttutiimi on erittäin taitava joulumielen levityksessä ja he tietävät millä saa vähän isommankin ihmisen pysähtymään ja tuntemaan pikkuisen joulun taikaa.
Jos Tuikkeelta kysyy mistä paras joulumieli tulee, ei se osaa oikein vastata, eivätkä osaa Tuisku tai Tiukukaan. Jos joulumieltä alkaa miettimään liian tarkkaan tai yrittää kiirehtiä sitä, se karkaa. Joulumieli on jotakin mikä tulee ihan salaa ihmisen sisältä, saa voimaa tähdistä ehkä tai kynttilöistä, mutta ihan varmasti ainakin pienten ihmisten isoista silmistä".

Tontut alkutekijöissään.

Kohti valoa

Sorsalla suojana
kaislikko,
lapsella äidin syli.

Talvi on 
varttia vaille jo,
syksy on varttia yli.

 ~Jukka Itkonen~

Isänpäivän puuhia

Vielä ehtii...hyvää isänpäivää kaikille isille!

Meidän perheen isä vietti suurimman osan päivästä työn merkeissä, mutta onneksi ehdimme nauttia yhteisestä aamusta sekä Cantina Westin lounasbuffetista.

Iltapäivällä järjestelimme pojan huonetta, joka alkaa pikku hiljaa valmistua. Poika pääsee ensi yönä viimeinkin takaisin omaan huoneeseensa ja viime viikolla valkoiseksi muuttuneeseen sänkyynsä, vaikka tapetti ja jalkalistat puuttuvat vielä.

Pojan pyynnöstä tapahtui myös asia, jota ei ole tapahtunut vuosiin – leivoin nimittäin pullaa!

Kissanpäiviä (odotellessa)

Oma elämä tuntuu tällä hetkellä olevan aikana kaukana kissanpäivistä, mutta onneksi niitä on tiedossa ensi vuodelle, kun posteljooni toi tänään uuden Polkka Jamin Kissanpäivät-seinäkalenterin :-)

 

Helsinki Saksan kautta Espooseen

Löysin piakkoin valmistuvaan pojan huoneeseen tämän hauskan Blance Gómezin suunnitteleman
Helsinki-julisteen kivasta saksalaisesta Human Empire -verkkokaupasta.

Verkkokaupassa olisi ollut paljon muutakin kivaa (esim. ihania saksalaisia lastenkirjoja), mutta tällä erää budjetti salli vain modernisti kuvioidun joulupaperin tilaamisen.

Terveisiä vuodelta 1947

Tämä pienokainen napitti minua ruskeilla silmillään Huuto.netin antiikkiosastossa. Katse oli niin vetoava, etten voinut muuta kuin maksaa pyydetyt 0,50 euroa, jotta sain tyttöstä esittävän postikortin kirjahyllyni päälle.

Kortti on postitettu Saksassa tammikuussa 1947. Kirjoittaja pahoittelee, ettei päässyt huonon vointinsa takia Margotin syntymäpäiville. Hän myös valittelee huonoa käsialaansa, koska kirjoittaa korttia aikana, jona sähkönjakelu on keskeytetty (Stromsperre).

Kortti toi kiehtovan tuulahduksen sodanjälkeisiltä vuosilta tähän ankeaan 2010-luvun syyspäivään. Kirjoittaja (jonka nimestä en saa selvää) ja Margot elivät niin erilaisessa maailmassa kuin me. Silloin iki-ihana postikorttikin oli vielä tehokas viestinnän väline – coloradokuoriaisistakin varoitettiin postileiman ohessa :-)

Olisi kiehtovaa hypätä aikakoneeseen ja tutustua kortin kirjoittajaan, Margotiin ja eritoten tuohon kortin nappisilmään. Olen varmaan itsekin elänyt edellisessä elämässäni sodanaikaisessa Saksassa, koska se – kaikessa kurjuudessaankin – vetää minua niin voimallisesti puoleensa.

Remonttipäivityksiä

Pojan huoneen remontti edistyy ihan mukavasti. Uusi lattia on valmis, ja viime viikonloppuna mies maalasi sen valkoisella Betoluxilla. Lattiasta tuli mielestäni todella kaunis. Niin kaunis, että nyt tekisi jopa mieli peittää vahatut lattiat maalilla...

 Lattian tekemisen yhteydessä purujen joukosta löytyi taas pieni "aarre":

Pojan huoneeseen tilaamani tapetti ei ole vielä tullut ja pihalla varastoituna olleet gyprocit olivat homeessa, joten seiniä ei ole vielä päästy levyttämään. Eilen mies purki "aikansa kuluksi" porraskäytävän lastulevyseiniä ja täytti seinien kylmävuotokohtia uretaanilla. Viime syksynä havaitsimme, että porraskäytävän seinässä ei ole paikoitellen lainkaan puruja jäljellä, joten eristeeksi laitetaan nyt ekovillaa. Tämä lastulevyallergikko on tyytyväinen siitä, että talon viimeisetkin lastulevypinnat ovat pian historiaa.

Eilen illalla poikaa nukutellessani mietin, että kuinkahan monen 3-vuotiaan sanavarastoon kuuluvat uretaani, ekovilla ja Gyproc-levyt...Rautakaupasta poika itselleen oman rullamitan, koska "mittaileminen on kivaa".

”Vihreää pähkinätapettia”

Kun pojan huoneessa nyt myllerretään, tarkoituksena olisi tapetoida pieni seinänpätkä iloisella lasten tapetilla. Alkuperäinen ajatukseni oli tehdä huoneen matalaan osaan ”satumetsä” Fine Little Dayn kuusitapetista, Tapettitalon pöllötapetista, Cole & Sonin klassesta Woods-tapetista tai vastaavasta:

(Kuvan tapetit ylhäältä vasemmalta: Fine Little Day / Spruce, Cole & Son / Woods, Team HaWaii / Snail Trail, Tapettitalo / Pöllöt, TT LILLEBY)

Mies kuitenkin ehdotti, että poika saisi itse valita tapetin. Niinpä sitten kysyin pojalta, minkälaista tapettia hän huoneeseensa haluaisi. ”Pähkinätapettia, vihreää, niin kuin autokaupassa”, oli vastaus. Minulla ei ole hajuakaan, missä autokaupassa ja mitä vihreää pähkinätapettia poika on nähnyt... Niinpä tein pojalle tapettikokoelman, josta hän saisi valita mieluisimman. Arvaatteko mihin poika päätyi?

(Tapetit vasemmalta ylhäältä: Ferm Living / Animal Farm, Ferm Living / Tiny Train, Ferm Living / Harlequin, Ferm Living / Rush Hour, Ferm Living / Mountain Friends, PhotoWall / Sleeping Moomin, Sandberg / Kaspar, Tapettitehdas / Kukot, MissPrint / Muscat)

Hei, me rempataan taas!

Ja yksi asia johtaa toiseen...Alun perin oli tarkoitus tehdä keväällä kesken jäänyt vessa valmiiksi ja jatkaa vasta sitten muihin projekteihin. No, vessan tukipalkin rakentaminen vaati pojan huoneen lattian osittaista purkamista, ja kun lattia on ollut kuitenkin tarkoitus vaihtaa, oli järkevää purkaa koko lattia kerralla. Samalla kannattaa tietenkin vaihtaa myös pojan huoneen seinät. Lopputulos on nyt siis se, että pojan huone on täysremontissa ja vessa saa taas hetken odottaa.

Eikä tämäkään projekti tietysti etene ihan suunnitelmien mukaan. Pojankin huoneessa lattian tukirakenteet ovat hieman notkahtaneet, joten niitä pitää oikoa, ennen kuin lattiaa päästään tekemään.

 

Orapihlajaista

Leikkaamaton orapihlajanreuhake on innostunut tänä syksynä työntämään marjoja. Marjojen painosta riippuvat oksat ovat kauniita sellaisinaan. Minä olen säilönyt marjoja koristeeksi myös lasipurkkiin ja tehnyt pari kranssiviritelmää. Orapihlajanmarjat kaunistavat myös syvänpunaista ruusukimppua, jonka sain mieheltäni 20-vuotisen yhteisen taipaleen kunniaksi.