Sarjaton by Musuta

Iittalan uusista Sarjaton-astioista on tohistu varmaankin kaikissa mahdollisissa blogeissa. Minulle astioilla on kuitenkin erityinen merkitys, sillä osa kuvioineista, väripaletti sekä kaikkien astioiden pohjassa oleva kala on Killerin aikaisten ystäviemme, nykyisten taitavien musutalaisten käsialaa.

Tämän ensimmäisen Sarjattoman ostin lähinnä kannatuksen vuoksi, mutta varsinkin tämä Metsä-kuvio on niin kaunis, rauhallinen ja meidän taloon sopiva, että näille pitää varmaankin raivata kaapista enemmänkin tilaa.

Real Life

Joskus vähän häiritsee se, että blogikodit ovat niin siistejä ja siloteltuja. Ihan kuin niissä ei asuttaisi ollenkaan. Meillä ainakin yhdistelmä lapsi, koira ja AV-asentaja tuottaa sellaista jälkeä, että välillä tulee ihan huono omatunto siitä, että blogissani näkyy vain valikoituja kuvakulmia. Tässäpä siis pari todellista kuvaa meidän makuuhuoneesta, joka on toiminut reilun viikon ajan kaukokaapelityömaana. Siistiä on ja tyylikästä.

Ehkäpä uusi työhuonekuvio tuo vähän helpotusta tähän asiaan, mutta siitä lisää myöhemmin.

Korituolille kaveri

Vein tänään omia rojuja kirpputorille myytäväksi ja siinähän se oman myyntipaikkani lähellä nökötti: nimittäin täydellinen kaveri anopilta saadulle rottinkituolille. Ja hintaa mahtavat 5 euroa :-)

Pitkäkoskella

Pitkäkosken koirapuisto ja ulkoilumaja Vantaalla ovat meille rakkaita paikkoja jo vuosien takaa opiskeluajoilta. Eilen kävimme siellä taas pitkästä aikaa, ja vaikutti siltä, että myös perheen uudet jäsenet ihastuivat paikkaan (ja ulkoilumajan munkkeihin). Seuraavassa kuvia syyskuisesta sunnuntaista Pitkäkoskella.

Pitkäkosken ulkoilumaja:

Pitkäkoski:

Koirapuisto:

Oranssia

Oranssi on syksyn väri. Vaikka en olekaan suurin oranssin ystävä, väri nousee aina syksyisin pinnalle ja hiipii varovaisin askelin myös kotiin.

Petter, Dizy ja potku takamukseen

Työhuoneen seinällä, silmieni edessä, on paikka vaihtuville kuville, korteille ja muille kivoille asioille. Nyt siellä minua tuijottaa Design Marketista ostamani Petter-koira poolopaidassaan, Dizy-kortti ja lausahdus, jonka olen lainannut RK Designilta. Olen tilaamassa RK:lta mainioita kortteja ja muutakin pientä, mutta tilausta odotellessa lainasin tämän freelancerille hyvin sopivan lausahduksen potkimaan itseäni persuksille.

Design Market

Kävimme Kaapelitehtaalla Design Market -tapahtumassa. Oli siellä muutama muukin meidän lisäksemme. Varsinainen kuningasidea lähteä tuollaiseen paikkaan koko perheen voimin ja omat enterorokkorakkulani kihelmöiden... No joo, kyllä sieltä silti löytyi kaikkea kivaa edulliseen hintaan.

Poika sai Von R:n ständiltä askarreltavaksi hullunkurisia ihmisiä (suunnittelija Ingela Arrhenius) sekä teollisuuden hukkapaloista valmistetun traktorinaulakon (suunnittelija Creatables). Samalla ständillä minuun vetosi Lisa Bengtssonin luoman Petter-koiran katse.

Kaunisteelta hankimme ensi vuoden kalenteripyyhkeen. Edesmennyt isoäitini keräili kalenteripyyhkeitä. Maalla niitä on iso pino ja oman syntymävuoteni pyyhkeen olen saanut omaan keittiööni. Tästä pyyhkeestä on hyvä aloittaa uusi keräily.

Toinen tämän päivän keräilyaloitus oli Noolanin tuotteet. Ihastuin Noolanin villavaatteisiin jo kesällä Senaatintorin designtapahtumassa. Nyt mukaani lähtivät keittovillaiset ranteenlämmittimet ja 20 % alennuskortti seuraavaa ostosta (lue: veronpalautusten tuhlausta) varten.

Lisäksi poika sai vielä Punaisen Norsun raidallisen lätsän.

Mikään erityisen sykähdyttävä kokemus tuo Design Market ei kyllä ollut. Kyllä jatkossakin tutustun designiin mieluummin lehtien, kirjojen ja netin kautta. Mieheni sanoja lainaten Design Market oli kuin "Tukkimiehen alennusmyynti Aku Ankassa".

Reikiä ja raikasta ilmaa

Alkumetriltä lähtien yksi suurimmista missioistamme on ollut talon ilmanvaihdon parantaminen. Lahoja lautoja ja märkiä eristeitä on purettu kellarista, ikkunoihin lisätty raitisilmaventtiileitä, levyillä ja sanomalehdillä tukittuja poistoilmaventtiileitä avattu jne.

Tänään mies poisti työhuoneen hormista nyrkinkokoisen kivenmurikan ja muovikassillisen muuta tavaraa, joka on joutunut sinne ilmeisesti piipun korotuksen ja kattoremontin yhteydessä. Minä puolestani metsästin vanhoja valurautaisia poistoilmaventtiileitä. Lisäksi keittiön puolelle hormiin piikattiin reikä poistoilmaventtiilille. Minun surkea nenäni ei eroa huomaa, mutta miehen mukaan ilma raikastui jälleen hitusen.

Lehtiteline ja vielä yksi anopin aarre

Lukemista odottaville lehdille huusin huutonetistä tällaisen aidon 50-luvun lehtitelineen.

Anoppi on jo asettunut uuteen kotiinsa. Yksi taulu ei mahtunut seinälle, joten se päätyi meille – minnekä muuallekaan. Tämä ei olekaan mikä tahansa taulu, vaan anopin itsensä 60-luvulla maalaama taideteos, joka sopii meidän olohuoneen väreihin kuin nenä päähän. Kuva on vähän huono heijastavan lasin takia, mutta ehkä saatte käsityksen työn intensiivisyydestä.

Hyllytilaa ja muita pieniä muutoksia pojan huoneessa

Jouduimme keväällä purkamaan pojan vanhan kirjahyllyn yläkerran vessaprojektin takia. Koko kesän ajan kirjat ja muut tavarat ovat olleet epämääräisissä pinoissa – tai pikemminkin kasoissa – mutta nyt osa tavaroista saatiin järjestykseen Ikean hyllyn (Ekby Järpen / Ekby Gällö) avulla. Vatsaflunssaista poikaa piristettiin myös Djecon magneettiroboteilla ja skootteritarralla, joka on odottanut seinälle laittoa (öhöm) ainakin pari vuotta...Sisustustarran yläpuolella oleva rakettitaulu on pojan isän käsialaa (kuvataidekoulussa 7-vuotiaana tehtyä grafiikkaa), ja saimme sen aikoinaan anopilta kihlajaislahjaksi.