Kävin mieheni kanssa minilomalla Gdańskissa ja Sopotissa, Puolassa. Keskityimme lähinnä rentoutumiseen ja nautiskeluun, emmekä juurikaan kierrelleet museoita tai muita historiallisia nähtävyyksiä. Silti kaupunkien tunnelmat, rakennukset ja ihmisetkin saivat historian lehden havisemaan. Siispä tervetuloa pienelle kuvalliselle aikamatkalle...
Gdańskin, tai saksalaisittain Danzigin kaupungilla on rikas historia. Sitä ovat hallinneet vuoroin Pommer, Puolan kuninkaat, Böömi, saksalainen ritarikunta, hansaliitto, Preussi, Saksa sekä itsenäinen Puola. Satamakaupunki eli kukoistuskauttaan 1300–1600-luvuilla kuuluessaan hansaliittoon. Tämä aikakausi näkyy vielä voimakkaasti etenkin vanhan kaupungin katukuvassa.
Minkälaista onkaan ollut elämä näillä kaduilla, näillä kujilla, näissä taloissa ja näissä huoneissa 1500–1600-luvuilla, kun kaupungissa asui paljon erimaalaisia ja eri uskontokuntia edustavia kauppiaita?
Kaupungin maamerkin, Mariankirkon rakennustyöt aloitettiin vuonna 1343 ja saatiin päätökseen vuonna 1502. Kirkko on maailman suurin tiilestä muurattu katedraali ja Euroopan suurimpia kirkkoja. Jokainen tiili on nostettu korkeuksiin käsivoimin ja muurattu paikoilleen käsin.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Puolasta tuli itsenäinen, ja puolalaiset haikailivat Danzigia
itselleen saadakseen vapaan pääsyn merelle liittoutuneiden lupauksen
mukaisesti. Kaupunkia ei kuitenkaan annettu täysin Puolan hallintaan,
vaan siitä tehtiin Danzigin vapaakaupunki. Tänä aikana kaupunkia hallitsi enimmäkseen sen saksankielinen väestönosa.
Viereinen Sopotin kaupunki kuului Danzigiin aina vuoteen 1802 asti. Vuonna 1823 elsassilainen lääkäri Johann Georg Haffner perusti kaupunkiin ensimmäisen kylpylaitoksen ja parantolan, ja siitä lähtien kylpylävieraat ja lukuisat turistit ovat kuljeskelleet Sopotin pitkillä hiekkarannoilla ja Euroopan pisimmällä puulaiturilla nauttien rauhallisesta tunnelmasta ja tervehdyttävästä meri-ilmasta.
Aurinkoinen ja lämmin päivä Sopotissa nosti mieleen myös erilaisia tunnelmia. Kaupungin hiekkarantaa hallitsee Grand Hotel, jossa muun muassa Adolf Hitler asusti Puolan miehityksen aikana.
Junan avoimesta ikkunasta ulos katsellessani muistelin niitä tuhansia ja taas tuhansia juutalaisia ja muita ei-toivottuja henkilöitä, jotka kuljetettiin toisen maailmansodan aikana Gdanskin lähellä sijainneeseen Stutthofin keskitysleiriin. Niitä, jotka taistelivat
Westerplattessa ja muissa toisen maailmansodan taisteluissa. Ja lopulta myös niitä, jotka ahersivat sosialismin harmaissa sävyissä ja perustivat kommunistisen hallinnon luhistumiseen johtaneen solidaarisuusliikkeen.
Henkilökohtaisella tasolla mieleen palasivat opiskeluaikojen illat, joina yritin ymmärtää Danzigissa syntyneen Günter Grassin kilometrin pituisia lauseita Danziger Trilogiessa (Peltirumpu, Kissa ja hiiri sekä Koiranvuosia), kesä toisessa hansakaupungissa Bremenissä sekä onnen tunne, joka syntyy, kun istuu kaikessa rauhassa keskieurooppalaisessa kahvilassa ja seuraa kaupungin ihmisvilinää.
