Syystunnelmia, osa II

Tänään haravoimme pojan kanssa lehtiä pihalta ja siivosimme menneen kesän kukkia pois. Voi vain ihmetellä, kuinka kaunista täällä on syksylläkin.

Eilen illalla, kun poika oli käynyt nukkumaan ja iltatyöt oli tehty, väkersin mustikanvarvuista kranssin. Vähän harvanlainenhan tuo on ja toispuoleinen, mutta kelvatkoon nyt toistaiseksi.

Kun ulkona tuulee ja ilta pimenee, on mukavaa sytytellä taas kynttilöitä tunnelmaa luomaan.

Joka toiselle kuoppaa kaivaa, joka toiselle ei

Viime syksynä olimme ostavinamme talon, johon oli tehty salaojitus. Viime talvi, kevät ja kesä ovat kuitenkin osoittaneet, että projekti on tehty vähän sinne päin. Jotta voisimme aloittaa kellariin suunnitellun saunan rakentamisen, salaojitus on siis tehtävä uudelleen.

Kaivurin oli tarkoitus tulla kaivamaan talon sivustat auki, mutta eipä ole näkynyt eikä kuulunut. Kaivuuyrittäjä ei enää edes vastaa sähköposteihin. Nyt talomme kulmalla nököttää siis vain miehen kaivama lohduttoman näköinen koemonttu.

Talvi lähestyy kovaa vauhtia ja näyttää siltä, että salaojitus ja samalla myös saunaprojekti siirtyvät ensi keväälle. Ei siis vielä saunota omassa saunassa tänä talvena.

Pojan huone

Sain tänään hankittua pojan huoneeseen uudet kassit lelujen säilyttämistä varten, joten nyt on ehkä hyvä hetki esitellä lastenhuonetta.

Ennen muuttoa purimme pojan huoneesta kalsean laminaattilattian ja maalasimme ikkunanpielet ja seinät valkoisiksi. Muuta huoneessa ei ole vielä tehty. Laminaatin alta paljastunut lautalattia sekä tällä hetkellä sininen komeron ovi olisi vielä tarkoitus maalata. Haaveilen myös liitutaulumaalilla maalatusta "piirustusseinästä".

Sisustuksessa olen pyrkinyt käyttämään selkeitä perusvärejä (mustaa, valkoista, punaista ja keltaista). Tämä värimaailma lähti liikkeelle alla näkyvästä Mokon soitinjulisteesta sekä Marimekon Kulkue-kankaasta, josta pojan huoneen verhot on tehty.

Oikeastaan kaikki huonekalut ovat vanhoja. Yllä näkyvä kirjoituslipasto on löytö Huuto.netistä. Myös sänky on samasta paikasta. Olen koko kesän puntaroinut, pitäisikö sänky maalata vai säilyttää käsittelemättömänä, enkä ole vieläkään tehnyt lopullista päätöstä.

Pojan yöpöytä (joka on toiminut meillä aiemmin sohva-, kukka- ja akvaariopöytänä) on mieheni isovanhempien perua. Minun isäni on aikoinaan poistanut siitä maalit, joten se saa säilyä puunvärisenä.

Näppärät ja edulliset lelukassit ovat H&M:n Home-mallistosta. Niitä pitää varmaankin hankkia lisää, koska leluilla ei näytä olevan tapana vähentyä. Kuvassa näkyvä kirjahyllyrakennelma on edellisten asukkaiden perua. Poika on havainnut sen myös hyväksi kiipeilytelineeksi...

Pistääpä tuossa edellisessä kuvassa silmääni tuo hirmuinen reikä seinässä...Se on ilmanvaihtoaukko, jonka edelliset asukkaat olivat jostakin kumman syystä tukkineet. Olemme etsineet reiän peitoksi sopivaa ritilää, mutta toistaiseksi laihoin tuloksin.

Yöpöydän kirjapinoa vartioi lappeenrantalainen käsityö-ötökkä (tekijän nimeä en valitettavasti muista) ja herätyskello minun lapsuudestani, äänekäs Nakke Nakuttaja.

Syystunnelmia

Syksyisiä tunnelmakuvia sisältä ja pihalta.

WC-taidetta

Pikkuruinen WC:mme on kokenut vuoden aikana melkoisen muodonmuutoksen. Yritän etsiä jostakin kuvan alkuperäisestä yltiömaalaisromanttisesta veskistä, jota olemme modernisoineet pala palalta. Tummanruskeat seinät ovat muuttuneet valkoisiksi, krumeluurikaapit eleettömiksi ikeoiksi ja rikkoutunut pesuallas laakeaksi altaaksi.

Lavuaarin vaihdon yhteydessä irronneiden laattojen tilalle mies kiinnitti eilen poikamme taidetta. Pojalla oli aamulla mairean tyytyväinen ilme, kun näki omien kättensä työn seinällä :-)

Olen mieltynyt kovasti Robert Doisneaun valokuviin. Vessamme seinää koristavat nyt Les ecoliers curieux

sekä Pipi Pigeon

Keittiö ja olohuone

 

Heti, kun saimme talomme avaimet kätösiimme joulukuussa 2010, kävimme työstämään olohuoneen ja keittiön yhdistelmää. Entiset asukkaat olivat vieneet (pyynnöstämme) Ikean 1990-luvun lopun keittiökaapit mennessään, joten vältyimme kaappien purkamiselta.

Tässä kuvassa on keittiö lähtötilanteessa.

Keittiön lähtötilanne toisesta näkökulmasta.

Aki purki Matti-papan avustuksella loput keittiökaapit ja laminaattilattian. Uudehko liesi elää jo uutta elämäänsä Muumasessa. Vanhasta keittiöstä säilytettiin siis vain liesituuletin.

Minun ensimmäinen urakkani oli rumien ruskeiden ikkunanpokien maalaaminen. Pientä mutta palkitsevaa näperrystä. Maalasin myös tilan katon ja seinät. Olohuoneessahan oli alunperin vaaleankaltaraidallinen tapetti, joka näkyy hämärästi alla olevasta kuvasta.

Edellinen asukas muisteli, että laminaatin alla olisi lautalattia, mutta toisin kävi. Alta löytyi vain lastulevyä ja paksu, hyväkuntoinen kerros purua. Niinpä jouduimme tekemään kokonaan uuden lautalattian. Mutta se kyllä kannatti. Nyt lokakuussa 2011 lattia odottaa edelleenkin pintakäsittelyä...Alun perin oli tarkoitus maalata lattia kiiltävän harmaaksi, mutta sisustuslehtien lukeminen sai mielen muuttumaan ja nyt suunnitelmissa olisi käsittely Osmo-vahalla. Saa nähdä, milloin saamme järjestettyä kaikki tavarat pois huoneesta käsittelyä varten. Alla muutama kuva lattiaprojektista.

 Apumies Joona joulukuussa 2010.

Lastulevyn alla ollutta purua ei siis vaihdettu (oli kuivaa ja hyväkuntoista). Edellisessä kuvassa näkyy jo se, kuinka paljon ikkunoiden maalaus muutti huoneen ilmettä.

Kun lattia oli valmis, vuorossa oli keittiökaapit. Suunnittelimme keittiön itse Ikean valikoimista. Kaikki kodinkoneet liesituuletinta lukuun ottamatta vaihdettiin.

Muuttoa edeltävänä iltana tilanne oli tämä.

Tässä ovat koneet ja kaapinovet jo paikoillaan. Välitilan lasi puuttuu vielä.

Vihdoinkin valmista! 

Välitilassa on Tapiovaaran 2+3 -tapetti ja lasi.

Kodinkoneet ja kaapit Ikeasta.

Keittiöön olemma olleet kovasti tyytyväisiä. Olohuoneen puolella ei ole tehty suuriakaan muutoksia. Vanha takka on paikoillaan, mutta sekin olisi tarkoitus vaihtaa jossakin vaiheessa tyyliin sopivammaksi.

Olohuoneen kaaos muuttopäivän iltana.

Takka lämmitti mukavasti kylmänä ja lumisena 

talvena 2010-2011.

Iloinen nuorimies olohuoneessa

vappuna 2011.

Yhdistetty olohuone ja keittiö alkavat siis olla pääpiirteiltään valmiita. Jokunen lista vielä puuttuu ja lattia odottaa käsittelyään, mutta muuten huone on jo ihan asuttava ja viihtyisä.

Alkusanat

Ajattelinpa alkaa kirjoittaa tällaista blogia talomme korjausprojektista ja elämästämme talossamme. Ihan vain muistoksi itselle ja jälkipolville ja siltä varalta, että joku haluaisi kuulla, millaista on rintamamiestalon kunnostaminen ja siellä asuminen.

Hieman taustaa. Ostimme tämän vuonna 1948 valmistuneen rintamamiestalon marraskuussa 2010 ja pääsimme aloittamaan remontoinnin joulukuussa 2010. Pari viikkoa painoimme töitä tukka putkella ja joulukuun puolivälissä muutimme keskeneräiseen taloon. Siihen mennessä oli saatu purettua kellarin lahot ja haisevat lautaseinät, vaihdettua olohuoneen laminaattilattia lautalattiaksi ja aloitettua uuden keittiön rakentaminen.

Nyt talossa on asuttu jo lähes vuosi. Töitä on tehty ja välillä on huilattu, mutta loppua ei vielä näy. Kerron seuraavissa postauksissa hieman eri huoneiden ja tilojen remonteista, matkan varrella tehdyistä löydöistä ja elämästä remontin keskellä.