Onnea on...

rauhallinen arkiaamu ja aamujogurtin marjat omalta pihalta.

Salaperäisen kirvesmiehen seikkailut Turun linnassa

Sato kypsyy

Omenasadosta näyttää tulevan tänä vuonna vallan mainio. 

Elättelen jo toiveita mehuasemalla lingotusta tuoremehusta.

Viime vuonna hedelmien painosta taipuneet luumupuut sen sijaan ammottavat nyt tyhjinä. 

Puna- ja mustaherukoita sekä karviaisia tulee taas hyvin.

 Jo toista kesää hämmästelen pihan nurkassa kukkivaa hämmentävän väristä ruusua.

Ei ihan niin kuin Strömsössä

Makuuhuoneen liinavaatekaappiprojekti alkaa saada farssimaisia piirteitä.

Hioin kaapin vanhat lakat pois ja maalasin sen kertaalleen pojan ollessa anoppilassa. Siihen asti kaikki sujui hyvin. Jostain syystä maalipurkki jäi parvekkeelle hieman raolleen ja tietysti se kaatui kotiin palanneen pojan käsissä. Maali oli vesiohenteista, joten päätimme yrittää pestä (vielä märän) maalin parvekkeen laudoituksesta ja kuistin katosta, jonne maali oli valunut laudoituksen väleistä. Varsinainen kuningasajatus. Letkulla suihkutettuna maali vain levisi aiempaa laajemmalle alueelle. Mies otti käyttöön järeämmät keinot. Painepesurilla maali kyllä lähti melko hyvin katosta ja laudoituksesta, mutta sivutuotteena pihamme koko länsipuoli (mukaan lukien puut, pensaat, leikkikalut, työkalut) sai ylleen vedellä ohennetut maaliroiskeet. Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Katolla painepesurin kanssa heiluessaan mies puhdisti rännit, joihin oli vuosien saatossa kertynyt jo aimo annos multaa.

Tarina jatkuu. Kaatuneen maalin tilalle piti siis ostaa uutta maalia. Neljä kirjainta – A-Q-U-A – erotti onnistuneen ja epäonnistuneen lopputuloksen. Epähuomiossa mies osti minulle samanmerkkistä, mutta liuotinohenteista hyytelömäistä alkydipintamaalia. Epähuomiossa minä en huomannut tarkistaa asiaa, vaan aloin maalata. Vesiohenteinen maali alkoi kupruilla öljymaalin alla ja lopputulos näyttää hieman karrikoituna tältä:

Kaunista, vai mitä? Nyt kaappi seisoo parvekkeella kesäsateissa ja odottaa lopullista kohtaloaan. Ja koiralla on yksi koipi valkoisena.

Terveisiä lentävästä leikkimökistä

Vaikka leikkimökki ei olekaan vielä ihan viimeistä piirtoa myöten valmis, siellä leikitään jo täyttä päätä. Tänään palomies Sami nukkui siellä (paloasemalla) päiväunia ja ”paistoi” päivälliseksi teetä, jäätelöä ja kakkua.

Pionit, osa II

Ennen lomamatkaamme jännitin, ehtivätkö pionit kukkia lomamme aikana. Kotiin tullessamme aniliininpunaiset pionit olivat kauneimmillaan. Niitä ihaillessani minulle tarjoiltiin leikkiteetkin :-)

Mökkilomaviikkomme jälkeen kukkaan olivat puhjenneet vaaleanpunaiset pionit. Varret eivät enää jaksaneet kannatella valtavia kukkia, joten jouduin poimimaan kukkia maljakkoon (jonka muuten äitini oli pelastanut mummoni keittiöremontin alta).

Lapsettomien päivien saldo

Poika on ollut pari päivää anopin luona kesäleirillä. Nukkumisen ja hiljaisuudesta nauttimisen lisäksi olemme ehtineet tehdä vähän rästihommia: nurmikko on leikattu, kotikärryllinen rikkaruohoja kitketty, kukkapenkkiin hankittu pari aurinkokennovalaisinta, makuuhuoneeseen asennettu pimentävät rullaverhot, kiinnitetty yksi pojan maalaama taulu ja aloitettu valokuvakollaasin kokoaminen, matot pesty, halkoja hakattu ja viety varastoon, moottorisahan teräketju vaihdettu sekä liinavaatekaappi hiottu ja maalattu kertaalleen.

Huomenna sitten haetaan poika ja suunnataan Muumimaailmaan (jos sää sallii).

Turkin tunnelmia

Tietokone on ollut pariviikkoisen loman ajan lähes jatkuvasti kiinni, joten bloggailukin on jäänyt. Nyt kuitenkin vähän lomakuulumisia.

Ensimmäisen lomaviikkomme vietimme siis Turkin Kusadasissa lähellä Izmiriä. Kun Suomessa juhlittiin koleahkoa juhannusta, me nautiskelimme auringonpaisteesta, 35 asteen lämpötiloista ja lämpimästä merivedestä. Asuimme all inclusive -hotellissa kaupungin laidalla, mutta rehellisyyden nimissä pitää todeta, että ainakaan minä en kokenut tätä lomailumuotoa omakseni. Minulle matkojen parasta antia on aina ollut ja tulee jatkossakin olemaan uusien paikkojen ja asioiden kokeminen, uuden ravintolan etsiminen joka ilta – epäonnistumisen uhallakin. Lapsen kanssa matkustaessa on tietenkin helppoa, että hampurilaisia ja ranskalaisia on lähes aina saatavilla, mutta myös lapsemme tuntui nauttivan enemmän liikkeellä olosta kuin altaalla kellumisesta.

Itselleni loman kohokohta oli käynti Efesoksen rauniokaupungissa. Harvinaisen hyvin ja laajalti säilyneellä Efesoksella on monivaiheinen ja loistelias historia, jonka voi edelleen aistia jättiläismäisen amfiteatterin katsomosta, upean kirjaston portailta tai kaupungin marmorisilla kaduilla, joilla Rooman keisarit ovat aikanaan kulkeneet.

Alueella tiedetään olleen asutusta jo neoliittisella kaudella, noin 6500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Vuoden 1000 eaa tienoilla joonialaiset saapuivat mereltä ja valloittivat Apasas-nimisen rantakaupungin. Sen nimi kreikkalaistui, ja Efesos alkoi kasvaa. Vuosisatojen saatossa siitä tuli lopulta koko Rooman valtakunnan toiseksi suurin kaupunki. Ajanlaskun alkua ympäröivinä vuosisatoina se oli erityisen vauras ja väkirikas, jopa 250 000 asukkaan kaupunki.

Kulta-aikanaan Efesos oli tärkeä satamakaupunki ja kaupankäynnin keskus. Lisätuloja toi mahtava Artemiin temppeli, yksi antiikinajan seitsemästä ihmeestä. Sitä tultiin ihailemaan läheltä ja kaukaa, kunnes se kovia kokeneen historiansa päätteeksi tuhoutui lopullisesti noin vuonna 400. Nyt Artemiin temppelistä on jäljellä vain yksi pylväs, jonka päälle haikarat olivat rakentaneet pesänsä.

Seuraavassa hieman tunnelmakuvia Turkista (kavereille lisää kuvia Facebookissa).

 

 

Vintagea ja viiniä Puumalassa

Vietimme toisen kesälomaviikon sukuni kesämökillä Puumalan ja Ruokolahden rajamailla. Puumalasta löytyi kauppareissulla pari hauskaa vintagekauppaa: vintagevaatteita myyvä Rimleene Vintage ja vanhoja huonekaluja ja muita tavaroita myyvä Rilekki. Kannattaa tutustua, jos Puumalassa päin liikutte (Rimleenellä on myös nettikauppa).

(Kuva: rimleene.fi)

(Kuva: rilekki.fi)

Rimleenessä ihailin kauniita vintagekenkiä, joista ei kuitenkaan valitettavasti löytynyt minulle sopivaa kokoa. Rilekistä sen sijaan tarttui mukaan pari emalikuppia, jalallinen lasiastia ja tiikkinen leipäkori. Seuraavissa kuvissa somisteena oman mansikkamaan herkut.

Jokakesäinen vierailukohteemme Puumalassa on Temolan viinitila. Sieltä saa mm. maailman parasta Saimaan siideriä sekä palkittua, pullokäymismenetelmällä valmistettua Maijastiina-vadelmakuohuviiniä.

(Kuva: //www.temola.fi)