Makuuhuoneen liinavaatekaappiprojekti alkaa saada farssimaisia piirteitä.
Hioin kaapin vanhat lakat pois ja maalasin sen kertaalleen pojan ollessa anoppilassa. Siihen asti kaikki sujui hyvin. Jostain syystä maalipurkki jäi parvekkeelle hieman raolleen ja tietysti se kaatui kotiin palanneen pojan käsissä. Maali oli vesiohenteista, joten päätimme yrittää pestä (vielä märän) maalin parvekkeen laudoituksesta ja kuistin katosta, jonne maali oli valunut laudoituksen väleistä. Varsinainen kuningasajatus. Letkulla suihkutettuna maali vain levisi aiempaa laajemmalle alueelle. Mies otti käyttöön järeämmät keinot. Painepesurilla maali kyllä lähti melko hyvin katosta ja laudoituksesta, mutta sivutuotteena pihamme koko länsipuoli (mukaan lukien puut, pensaat, leikkikalut, työkalut) sai ylleen vedellä ohennetut maaliroiskeet. Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Katolla painepesurin kanssa heiluessaan mies puhdisti rännit, joihin oli vuosien saatossa kertynyt jo aimo annos multaa.
Tarina jatkuu. Kaatuneen maalin tilalle piti siis ostaa uutta maalia. Neljä kirjainta – A-Q-U-A – erotti onnistuneen ja epäonnistuneen lopputuloksen. Epähuomiossa mies osti minulle samanmerkkistä, mutta liuotinohenteista hyytelömäistä alkydipintamaalia. Epähuomiossa minä en huomannut tarkistaa asiaa, vaan aloin maalata. Vesiohenteinen maali alkoi kupruilla öljymaalin alla ja lopputulos näyttää hieman karrikoituna tältä:
Kaunista, vai mitä? Nyt kaappi seisoo parvekkeella kesäsateissa ja odottaa lopullista kohtaloaan. Ja koiralla on yksi koipi valkoisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti