Inspiroiva koti

Kesän Ikea Live -lehdessä oli esitelty göteborgilaisen korusepän ja huonekalusuunnittelijan koti, joka oli minun makuuni. Näistä kuvista saan rutkasti inspiraatiota omaan projektiimme.

Onnea on...

rauhallinen arkiaamu ja aamujogurtin marjat omalta pihalta.

Salaperäisen kirvesmiehen seikkailut Turun linnassa

Sato kypsyy

Omenasadosta näyttää tulevan tänä vuonna vallan mainio. 

Elättelen jo toiveita mehuasemalla lingotusta tuoremehusta.

Viime vuonna hedelmien painosta taipuneet luumupuut sen sijaan ammottavat nyt tyhjinä. 

Puna- ja mustaherukoita sekä karviaisia tulee taas hyvin.

 Jo toista kesää hämmästelen pihan nurkassa kukkivaa hämmentävän väristä ruusua.

Ei ihan niin kuin Strömsössä

Makuuhuoneen liinavaatekaappiprojekti alkaa saada farssimaisia piirteitä.

Hioin kaapin vanhat lakat pois ja maalasin sen kertaalleen pojan ollessa anoppilassa. Siihen asti kaikki sujui hyvin. Jostain syystä maalipurkki jäi parvekkeelle hieman raolleen ja tietysti se kaatui kotiin palanneen pojan käsissä. Maali oli vesiohenteista, joten päätimme yrittää pestä (vielä märän) maalin parvekkeen laudoituksesta ja kuistin katosta, jonne maali oli valunut laudoituksen väleistä. Varsinainen kuningasajatus. Letkulla suihkutettuna maali vain levisi aiempaa laajemmalle alueelle. Mies otti käyttöön järeämmät keinot. Painepesurilla maali kyllä lähti melko hyvin katosta ja laudoituksesta, mutta sivutuotteena pihamme koko länsipuoli (mukaan lukien puut, pensaat, leikkikalut, työkalut) sai ylleen vedellä ohennetut maaliroiskeet. Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Katolla painepesurin kanssa heiluessaan mies puhdisti rännit, joihin oli vuosien saatossa kertynyt jo aimo annos multaa.

Tarina jatkuu. Kaatuneen maalin tilalle piti siis ostaa uutta maalia. Neljä kirjainta – A-Q-U-A – erotti onnistuneen ja epäonnistuneen lopputuloksen. Epähuomiossa mies osti minulle samanmerkkistä, mutta liuotinohenteista hyytelömäistä alkydipintamaalia. Epähuomiossa minä en huomannut tarkistaa asiaa, vaan aloin maalata. Vesiohenteinen maali alkoi kupruilla öljymaalin alla ja lopputulos näyttää hieman karrikoituna tältä:

Kaunista, vai mitä? Nyt kaappi seisoo parvekkeella kesäsateissa ja odottaa lopullista kohtaloaan. Ja koiralla on yksi koipi valkoisena.

Terveisiä lentävästä leikkimökistä

Vaikka leikkimökki ei olekaan vielä ihan viimeistä piirtoa myöten valmis, siellä leikitään jo täyttä päätä. Tänään palomies Sami nukkui siellä (paloasemalla) päiväunia ja ”paistoi” päivälliseksi teetä, jäätelöä ja kakkua.

Pionit, osa II

Ennen lomamatkaamme jännitin, ehtivätkö pionit kukkia lomamme aikana. Kotiin tullessamme aniliininpunaiset pionit olivat kauneimmillaan. Niitä ihaillessani minulle tarjoiltiin leikkiteetkin :-)

Mökkilomaviikkomme jälkeen kukkaan olivat puhjenneet vaaleanpunaiset pionit. Varret eivät enää jaksaneet kannatella valtavia kukkia, joten jouduin poimimaan kukkia maljakkoon (jonka muuten äitini oli pelastanut mummoni keittiöremontin alta).