Pihan syksy

Viime aikojen ykkösprojekti on ollut pihan saattaminen jonkinmoiseen talvikuntoon. Olemme keränneet kokoon taas pari pakettiautollista kaatikselle lähtevää rakennusjätettä ja muuta rojua. Olemme vieneet melkein kaikki puutarhakalusteet talviteloille ja puhdistaneet räystäät. Ruoho- ja puukasvusto sekä maatunut multa kertoivat, että oli jo korkea aika tehdä tämä työ.

Puolan matkamme aikana minun vanhempani olivat urhoollisesti sahanneet ja pinonneet meille lisää polttopuita talven varalle.

 

Kukkapenkkejä on raivattu, vanhaa sekavaa kukkapenkkiä perattu havupenkiksi ja muutamia uusia taimia istutettu. Pihamme jättikuusi odottaa mietteissään lopullista tuomiotaan ja muutenkin piha näyttää jo kovin syksyiseltä ja dekadentilla tavalla kauniilta mutta surumieliseltä.

Pöytäliinapäivityksiä

Anopilta saatu Artekin pöytä on hitusen pienempi kuin vanha pöytämme, joten pöytä kaipasi uusia liinoja.

Pöytäliinat likaantuvat meillä aikamoisella tahdilla, joten halusin hankkia arkikäyttöön vahakankaan. Vaihtoehtoja tutkittuani päädyin tuttuun ja turvalliseen Artekin mustavalkoiseen Sienaan (pojan mukaan "suojatiekankaaseen"), ja lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. Tässä vahakangas kuvattuna Puolasta tuotujen namien ja orapihlajanmarjojen kanssa.

 Yhdessä pojan kanssa (poika polki ja minä ohjasin) surautimme Ikean Trådklöver-kankaasta liinan vähän juhlavampaan käyttöön.

Uudelle pöydälle vähän liian pitkä Marimekon Pippurikerä-kangas sai siirtyä makuuhuoneeseen verhokankaaksi. Haaveilen joskus saavani saman sarjan vuodevaatteet (vink, vink, joulupukki), joten kangas sopi hyvin makuuhuoneeseen. Pippurikerä edustaa myös samaa 60-luvun alun tyyliä kuin makuuhuoneen Lumikide-tapetti.

 Vielä kun listat saadaan paikoilleen ja patteri seinälle, tämä nurkka makuuhuoneesta alkaa olla valmis.

Punahilkkoja ja hullutuksia

Poikkesin viikoittaisella Tapiolan reissullani Stockmannilla – vaikka siellä onkin käynnissä pähkähullut päivät. Espoolaisrouvat rynnivät Vuittonit kainaloissaan ja Korsit jaloissaan kuin viimeistä päivää – säästääkseen muutaman euron. Herrat odottelevat ovien läheisyydessä tai vesisateessa ulkona tai raahaavat vaimojensa keltaisia kasseja alistuneen näköisinä. Äidit tuskailevat itkevine lapsineen ja lastenvaunuineen hulinassa ja eläkeläisillä tuntuu olevan kovin kiire kassajonoissa. Joku kertoi ottaneensa sairauslomapäivän Hullujen päivien alkamisen kunniaksi...

Minä en uskaltautunut sisään pääkallopaikoille, mutta ostin Sampokäytävältä hieman suosimiani Method-puhdistusaineita ja Akateemisesta pari lastenkirjaa ja yhden pokkarin.

Hulluja päiviä enemmän ilahduin siitä, että tanskalainen krääsäkauppa Tiger on rantautunut Tapiolaan. Siellä on vaikka mitä pientä kivaa pieneen hintaan. Tällä kertaa ostin Punahilkka-aiheisen salkun pojan huoneeseen ja samaan sarjaan kuuluvan ruokailualustan. Tigeriin pitää kyllä joskus tutustua oikein ajan kanssa!

Aikamatkalla

Kävin mieheni kanssa minilomalla Gdańskissa ja Sopotissa, Puolassa. Keskityimme lähinnä rentoutumiseen ja nautiskeluun, emmekä juurikaan kierrelleet museoita tai muita historiallisia nähtävyyksiä. Silti kaupunkien tunnelmat, rakennukset ja ihmisetkin saivat historian lehden havisemaan. Siispä tervetuloa pienelle kuvalliselle aikamatkalle...

Gdańskin, tai saksalaisittain Danzigin kaupungilla on rikas historia. Sitä ovat hallinneet vuoroin Pommer, Puolan kuninkaat, Böömi, saksalainen ritarikunta, hansaliitto, Preussi, Saksa sekä itsenäinen Puola. Satamakaupunki eli kukoistuskauttaan 1300–1600-luvuilla kuuluessaan hansaliittoon. Tämä aikakausi näkyy vielä voimakkaasti etenkin vanhan kaupungin katukuvassa.

Minkälaista onkaan ollut elämä näillä kaduilla, näillä kujilla, näissä taloissa ja näissä huoneissa 1500–1600-luvuilla, kun kaupungissa asui paljon erimaalaisia ja eri uskontokuntia edustavia kauppiaita?

 

Kaupungin maamerkin, Mariankirkon rakennustyöt aloitettiin vuonna 1343 ja saatiin päätökseen vuonna 1502. Kirkko on maailman suurin tiilestä muurattu katedraali ja Euroopan suurimpia kirkkoja. Jokainen tiili on nostettu korkeuksiin käsivoimin ja muurattu paikoilleen käsin.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Puolasta tuli itsenäinen, ja puolalaiset haikailivat Danzigia itselleen saadakseen vapaan pääsyn merelle liittoutuneiden lupauksen mukaisesti. Kaupunkia ei kuitenkaan annettu täysin Puolan hallintaan, vaan siitä tehtiin Danzigin vapaakaupunki. Tänä aikana kaupunkia hallitsi enimmäkseen sen saksankielinen väestönosa.

Viereinen Sopotin kaupunki kuului Danzigiin aina vuoteen 1802 asti. Vuonna 1823 elsassilainen lääkäri Johann Georg Haffner perusti kaupunkiin ensimmäisen kylpylaitoksen ja parantolan, ja siitä lähtien kylpylävieraat ja lukuisat turistit ovat kuljeskelleet Sopotin pitkillä hiekkarannoilla ja Euroopan pisimmällä puulaiturilla nauttien rauhallisesta tunnelmasta ja tervehdyttävästä meri-ilmasta.

Aurinkoinen ja lämmin päivä Sopotissa nosti mieleen myös erilaisia tunnelmia. Kaupungin hiekkarantaa hallitsee Grand Hotel, jossa muun muassa Adolf Hitler asusti Puolan miehityksen aikana.

Junan avoimesta ikkunasta ulos katsellessani muistelin niitä tuhansia ja taas tuhansia juutalaisia ja muita ei-toivottuja henkilöitä, jotka kuljetettiin toisen maailmansodan aikana Gdanskin lähellä sijainneeseen Stutthofin keskitysleiriin. Niitä, jotka taistelivat Westerplattessa ja muissa toisen maailmansodan taisteluissa. Ja lopulta myös niitä, jotka ahersivat sosialismin harmaissa sävyissä ja perustivat kommunistisen hallinnon luhistumiseen johtaneen solidaarisuusliikkeen.

Henkilökohtaisella tasolla mieleen palasivat opiskeluaikojen illat, joina yritin ymmärtää Danzigissa syntyneen Günter Grassin kilometrin pituisia lauseita Danziger Trilogiessa (Peltirumpu, Kissa ja hiiri sekä Koiranvuosia), kesä toisessa hansakaupungissa Bremenissä sekä onnen tunne, joka syntyy, kun istuu kaikessa rauhassa keskieurooppalaisessa kahvilassa ja seuraa kaupungin ihmisvilinää.

Sarjaton by Musuta

Iittalan uusista Sarjaton-astioista on tohistu varmaankin kaikissa mahdollisissa blogeissa. Minulle astioilla on kuitenkin erityinen merkitys, sillä osa kuvioineista, väripaletti sekä kaikkien astioiden pohjassa oleva kala on Killerin aikaisten ystäviemme, nykyisten taitavien musutalaisten käsialaa.

Tämän ensimmäisen Sarjattoman ostin lähinnä kannatuksen vuoksi, mutta varsinkin tämä Metsä-kuvio on niin kaunis, rauhallinen ja meidän taloon sopiva, että näille pitää varmaankin raivata kaapista enemmänkin tilaa.

Real Life

Joskus vähän häiritsee se, että blogikodit ovat niin siistejä ja siloteltuja. Ihan kuin niissä ei asuttaisi ollenkaan. Meillä ainakin yhdistelmä lapsi, koira ja AV-asentaja tuottaa sellaista jälkeä, että välillä tulee ihan huono omatunto siitä, että blogissani näkyy vain valikoituja kuvakulmia. Tässäpä siis pari todellista kuvaa meidän makuuhuoneesta, joka on toiminut reilun viikon ajan kaukokaapelityömaana. Siistiä on ja tyylikästä.

Ehkäpä uusi työhuonekuvio tuo vähän helpotusta tähän asiaan, mutta siitä lisää myöhemmin.

Korituolille kaveri

Vein tänään omia rojuja kirpputorille myytäväksi ja siinähän se oman myyntipaikkani lähellä nökötti: nimittäin täydellinen kaveri anopilta saadulle rottinkituolille. Ja hintaa mahtavat 5 euroa :-)